Albanian kieli
Albania on yli viiden miljoonan ihmisen äidinkielenään puhuma indoeurooppalainen kieli. Kieltä puhutaan ensisijaisesti Albaniassa ja Kosovossa, mutta puhujia on lisäksi muun muassa muualla Balkanilla.
Albania muodostaa yksinään yhden indoeurooppalaisten kielten pääryhmistä. Sen lähimpiä sukulaisia ovat muut indoeurooppalaiset kielet. Lisäksi albanialla on typologinen suhde joidenkin muiden balkanilaisten kielten kanssa.
Kielellä on virallisen kielen asema Albaniassa ja Kosovossa. Lisäksi sillä on tunnustettu vähemmistökielen asema Montenegrossa.
Vanhin kirjallinen albaniankielinen teksti on katolisen kastekaavan lause vuodelta 1462. Ensimmäinen säilynyt albaniankielinen kirja, Meshari (Messukirja), on vuodelta 1555. Uusi testamentti käännettiin kokonaisuudessaan albaniaksi vuonna 1869.
Albania muodostaa yksinään yhden indoeurooppalaisten kielten pääryhmistä. Sen lähimpiä sukulaisia ovat muut indoeurooppalaiset kielet. Lisäksi albanialla on typologinen suhde joidenkin muiden balkanilaisten kielten kanssa.
Kielellä on virallisen kielen asema Albaniassa ja Kosovossa. Lisäksi sillä on tunnustettu vähemmistökielen asema Montenegrossa.
Vanhin kirjallinen albaniankielinen teksti on katolisen kastekaavan lause vuodelta 1462. Ensimmäinen säilynyt albaniankielinen kirja, Meshari (Messukirja), on vuodelta 1555. Uusi testamentti käännettiin kokonaisuudessaan albaniaksi vuonna 1869.
Maa (alue)
-
Albania
Sen rajanaapureita ovat Montenegro, Pohjois-Makedonia, Kreikka ja Kosovo. -
Kosovo
Kosovon suurin kaupunki on Pristina (lähes 200 000 asukasta) ja toiseksi suurin on Prizren (180 000 asukasta). Kosovon pinta-ala on 10 887 km². Sen väkiluku oli ensimmäisessä väestönlaskennassa 1,73 miljoonaa, vaikka aiemmin eri arvioissa väkiluvun oli arvioitu olevan huomattavasti korkeampi. Serbivähemmistö kieltäytyi osallistumasta väestönlaskentaan. Väestötiheys on noin 200 asukasta/km², mikä on eurooppalaisittainkin melko korkea. Kosovon albaaneja asuu runsaasti ulkomailla, asiantuntijoiden mukaan jopa noin 700 000–850 000. -
Montenegro
Alueen serbiheimoja yhdistettiin jo 900-luvulla yhtenäiseksi ruhtinaskunnaksi, minkä jälkeen Montenegro on ollut välillä itsenäisenä ja välillä ulkovaltojen hallussa. Osmanit eivät pystyneet pitkän valtakautensa aikana alistamaan vaikeakulkuista aluetta kokonaan haltuunsa. Montenegro itsenäistyi 1878 osmanivaltakunnasta ja liittyi 1918 Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaan. Jugoslavian hajottua Montenegro ja Serbia muodostivat Jugoslavian liittovaltion, josta tuli 2003 Serbia ja Montenegron valtioliitto. Montenegro itsenäistyi 2006, ja sen jälkeen maa on liittynyt muun muassa YK:hon ja Natoon. -
Pohjois-Makedonia
Pohjois-Makedonia itsenäistyi Jugoslaviasta vuonna 1991 ja omaksui tuolloin nimen Makedonian tasavalta. Maa vältti väkivaltaisuudet Jugoslavian hajotessa, mutta etniset kiistat veivät sen sisällissodan partaalle kymmenen vuotta myöhemmin. Sen noin kahdesta miljoonasta asukkaasta 65 prosenttia puhuu makedoniaa, neljännes albaniaa. Pohjois-Makedonia kattaa vain osan muinaisaikaisen Makedonian valtakunnan alueesta, eikä toisaalta ole läheskään kokonaan tuota aluetta, josta suurin osa kuuluu Kreikan Makedonian maakuntaan. Tämän vuoksi Kreikka ei hyväksynyt Makedonia-nimen käyttöä, ja kiista valtion yleisesti hyväksytystä nimestä kesti vuosikymmeniä. Tämä vaikeutti pitkään Makedonian pyrkimyksiä päästä Naton ja EU:n jäseneksi. Kreikka ja Makedonia pääsivät sopuun maan nimestä kesäkuussa 2018. Sopimuksen mukaisesti maan nimeksi tuli Pohjois-Makedonia tai virallisesti Pohjois-Makedonian tasavalta. Sekä Makedonia että Kreikka hyväksyivät tehdyn sopimuksen nimenmuutoksesta tammikuussa 2019. Nimenmuutos astui virallisesti voimaan erilaisten muodollisuuksien jälkeen 12. helmikuuta 2019. Pohjois-Makedoniasta tuli Naton jäsen maaliskuussa 2020.