Kartta - Armenia (Republic of Armenia)

Armenian lippu

Armenian tasavalta eli Armenia on sisämaavaltio Kaukasiassa Mustanmeren ja Kaspianmeren välissä. Sen naapurivaltioita ovat Turkki lännessä ja Georgia pohjoisessa, Azerbaidžan idässä ja Iran sekä Azerbaidžanille kuuluva Nahitševanin maakunta etelässä. Maantieteellisesti Armenian katsotaan yleensä kuuluvan Aasiaan, mutta sillä on poliittisia ja kulttuurisia kytköksiä myös Eurooppaan; maa kuuluu myös Euroopan neuvostoon.

Armenian noin kolmesta miljoonasta asukkaasta valtaosa on etnisiä armenialaisia. Kristinusko on ollut maassa valtauskontona jo ennen Rooman keisarien kääntymystä, ja sitä noudattaa edelleen 90 prosenttia väestöstä. Antiikin aikaan Armenia oli suurvalta ja itsenäistyi myöhemmin myös keskiajalla, mutta joutui sittemmin Osmanien valtakunnan ja Venäjän keisarikunnan haltuun. Osmanien valtakunnan loppuvaiheita leimasi armenialaisten kansanmurha. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen perustettiin lyhytaikainen Armenian demokraattinen tasavalta, jonka Neuvosto-Venäjä liitti itseensä, ja Armenia kuului Neuvostoliittoon aina vuoteen 1991, jolloin maa itsenäistyi jälleen. Neuvostoliiton hajotessa Armenian ja Azerbaidžanin välille syttyi sota Vuoristo-Karabahin alueesta.

Armenia asutettiin noin 6000 vuotta eaa. Kreikkalaiset historiankirjat mainitsevat armenialaiset ensimmäisen kerran 500-luvun puolivälissä eaa. Persialaiset hallitsivat Armeniaa vuosisatojen ajan, mutta vähitellen siitä kehittyi oma puskurivaltionsa idän Persian ja arabien ja lännen kreikkalaisten ja roomalaisten välille. Armenian kuningaskunta oli suurimmillaan ja vaikutusvaltansa huipulla kuningas Tigranes Suuren valtakaudella 95-55 eaa. Silloin se ulottui Välimereltä koilliseen Mtkvari- eli Kura-joelle nykyiseen Georgiaan. Tigraneksen ja hänen poikansa Artavazd II:n hallintokausilla Armeniasta tuli yksi hellenistisen kulttuurin keskuksista.

Rooman valtakunta valloitti alueen 30 eaa. mennessä. Uusi dynastia, Arsakidit, nousi valtaan 53 jaa. Rooman keisari Nero nimitti Parthian kuninkaan veljen, Tiridates I:n Armenian kuninkaaksi Rooman ja Parthian välisen sodan jälkeen vuonna 66.

Vuonna 301 Armenian kuningaskunnasta tuli ensimmäinen kristinuskon valtionuskonnokseen ottanut maa – 12 vuotta ennen uskonnon virallista tunnustamista Rooman valtakunnassa ja 30–40 vuotta ennen Konstantinuksen kastamista.

400-luvun alussa luotiin armenialainen kirjaimisto, ja maassa alkoi kulttuurin kukoistuskausi. Armenia siirtyi Bysantin valtapiiristä arabien hallintaan vuonna 653. Vuonna 806 Bagratidin suku nousi puoliautonomisen Armenian johtoon ensin kuvernööreinä, myöhemmin kuninkaina.

Seldžukit ja heidän seuraajansa osmanien valtakunta hallitsivat aluetta vuodesta 1071. Uusi armenialaisvaltio, Kilikian armenialaiskuningaskunta eli Vähä-Armeenia syntyi Välimeren rannalle Kilikiaan. Se oli eurooppalaisten liittolainen ristiretkien ajan taisteluissa nousevaa muslimivaltaa vastaan kunnes joutui turkkilaisten mamelukkien käsiin vuonna 1375. Kilikian armenialaiskuningaskunnan valtakaudella luotiin klassista taidetta ja kirjallisuutta, ja meriyhteys rohkaisi monia armenialaisia muuttamaan länteen, muihin Välimeren maihin ja jopa Hollantiin asti.

Mamelukit hallitsivat Kilikian Armeniaa 1500-luvulle asti. Samaan aikaan osmanit ja persialaiset jakoivat Kaukasuksen Armenian keskenään niin että Persia sai nykyisen Armenian alueen Sevan-järven ympäristöstä. Useimmat armenialaiset olivat osmanien alamaisia ja nauttivat useita etuoikeuksia kuten uskonnonvapautta ja vapautusta armeijasta.

1700-luvulta alkaen Venäjän valta voimistui alueella. Vuonna 1813 Gulistanin rauhassa Persia luovutti Sjunik'in maakunnan Venäjän keisarikunnalle. Vuonna 1828 Turkmantšain rauhassa Persia luovutti Venäjälle Erivanin ja Nahitševanin kaanikunnat. Samalla kaanikunnat lakkautettiin ja perustettiin Kaukasuksen varakuningaskunnan osana Armenian oblasti (Армянская область) eli Venäjän Armenia, jonka pääkaupunki oli Erivan (Jerevan). Jerevanin kreiviksi tuli alueen vallannut Ivan Paskevitš. Vuonna 1840 oblasti lakkautettiin ja siitä tehtiin Gruusia-Imeretin kuvernementin osa. Vuonna 1850 perustettiin oma Erivanin kuvernementti, joka olikin olemassa aina vuoteen 1917 asti. Vuonna 1878 San Stefanon rauhassa Osmanien valtakunta luovutti Venäjälle alueen, josta tuli Karsin oblasti, jonka suurin yksittäinen kansallisuusryhmä oli armenialaiset.

Venäjän keisarikunnassa armenialaiset toimivat erityisesti liike- ja talouselämässä, vaikka muuten 80 prosenttia armenialaisista eli maataloudesta. Heidän merkityksensä oli suuri koko Kaukasuksen alueella, erityisesti Tiflisissä, jossa armenialaiset olivat enemmistö. Venäläiset kehittivät hallussaan olevalle alueelle infrastruktuuria kuten rautateitä. 1800-luvun puolivälissä myös Osmanien valtakunnassa tehtiin uudistuksia ja Armenia sai oman perustuslain 1863. Vuosisadan loppupuolella suvaitsevaisuus väheni ja armenialaisten asema huononi nopeasti.